BRQ | Vantaa Festival

Tasoja – Layers Ohjelmamuutos!

TUESDAY 10.8.2021 18:00 - 19:30
Tikkurila Church Reittiopas
Rosetta Ensemble

Sunniva Fagerlund, nokkahuilu
Anthony Marini, barokkiviulu
Markku Mäkinen, urut

Liput: 20€
Alennusliput: 10€

Konsertin ohjelma on muuttunut sairastapauksen vuoksi. Alkuperäinen Tasoja – Layers -konsertti tullaan järjestämään ja sen lipunmyynti aukeaa myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

Jo ostetut liput käyvät tämän illan korvaavaan Jotain uutta, jotain vanhaa -konserttiin tai ne voi halutessaan palauttaa ja saada niistä rahat takaisin.

Jotain uutta, jotain vanhaa -konsertissa esiintyvät Sunniva Fagerlund ja Anthony Marini.

Rosetta Ensemblen ohjelmakokonaisuudessa "Layers" täysbarokki kohtaa uuden musiikin.

Musiikissa heijastuvat elämä, moninaisuus sekä tunnetilojen erilaiset tasot ja niiden värähtelyt – vuosisataan katsomatta. Musiikin voimaa siis parhaimmillaan! Ohjelmassa Rosetta Ensemblen kaikki soittimet saavat tilaa loistaa sekä yksin että yhdessä. Trioteoksissa isojen urkujen runsaat väritysmahdollisuudet tuovat vielä lisätasoja ja uusia ulottuvuuksia tarinaan.

G. F. Händel, yksi aikansa suurimmista kosmopoliiteista, kunnostautui lähes kaikissa musiikin lajeissa. Rooman-vuosinaan hän osallistui kardinaalien Ottoboni ja Ruspoli musiikillisiin illanistujaisiin, joissa hän törmäsi myös Arcangelo Corelliin, joka oli juuri vakiinnuttanut sonata da chiesan (kirkkosonaatin) muotorakenteet. Opuksensa 2 triosonaateissa Händel noudattaakin tiukasti tätä tyyppiä, mutta myöhemmässä opuksessaan 5 hän laajentaa kirkkosonaattien neliosaista kaavaa lisäämällä yhden tai kaksi tyypillisesti ranskalaista tanssiosaa teoksen loppuun. Omaperäisten muotorakenteiden ja tyylillisen monimuotoisuuden lisäksi sonaateille on ominaista Händelille tyypillinen oman musiikkinsa uudelleen muokkaaminen – suurin osa opuksen 5 materiaalista on lainauksia säveltäjän muista teoksista.

Viulisti Johan Helmich Roman, jonka kutsumanimi oli “ruotsalainen Händel”, syntyi muusikkoperheeseen ja oli Ruotsin ensimmäinen oma säveltäjä. Tärkeimmät vaikutteensa säveltäjänä hän sai vierailustaan Englantiin (1715–1721), jolloin hän opiskeli Pepuschin johdolla ja tapasi mm. Händelin ja Geminianin. Hänen “Assagginsa” (suom. “Maistiaiset”) ovat kaikki sävelletty sooloviululle. Jotkut niistä ovat muodoltaan moniosaisia teoksia, jotkut vain pari riviä musiikkia. Tämän illan teos koostuu neljästä osasta, mutta kaikki osat ovat nimettömiä.

Jukka Tiensuu on suomalainen cembalisti, pianisti, kapellimestari ja monipuolinen säveltäjä. Hän on vanhan musiikin piireissä erittäin tunnettu ja säveltänyt periodisoittimille orkesterimusiikkia, kamarimusiikkia ja sooloteoksia. Tässä ohjelmassa kuullaan yksi osa hänen “Musica ambigua”-teoksestaan, nimeltään “Möbius”. Teoksiaan Tiensuu ei halua selittää, eikä myöskään tehdä niihin ohjelmatekstejä. Mieluummin hän toivoisi, että yleisö kokee hänen musiikkinsa ilman säveltäjän omien ajatusten vaikutusta.

Soolosoittimelle sävelletty musiikki oli barokin aikaan harvinaisempaa. Bachin tunnetut sonaatit ja paritat sooloviululle sekä soolosellosarjat saivat kuitenkin seuraa, kun suuri saksalainen mestari Georg Philipp Telemann (1681-1767) sävelsi kokoelman fantasioita soolohuilulle noin 1732. Telemann oli sekä J.S.Bachin että G.F. Händelin hyvä ystävä. Hän oli kuitenkin kolmikosta tuotteliain ja sävelsi enemmän musiikkia kuin edellä mainitut ystävät yhteensä. Telemannin Fantasiat ovat muodoiltaan hyvin erilaisia ja vapaita, jopa improvisatorisia. Jotkut ovat lyhyitä sonata da chiesa -muotoisia, kun taas toisissa musiikin jaksot sulautuvat yhteen, myös tunnelman vaihtuessa tiheään. Fantasioissa ei pelata pelkästään melodisten ja rytmisten elementtien kanssa, vaan esimerkiksi tiheät ja nopeat äänten vaihdot aikaansaavat ns. Trompe-l’oreille -efektin, eli tietynlaisen kuuloharhan: kuulijalle luodaan illuusio kahdesta soittimesta.

Konsertissa kantaesitetään Rosetta Ensemblen Cecilia Damströmilta tilaama triosävellys. Damström on menestynyt nuori suomalainen säveltäjä. Hän on kasvanut Helsingissä monikulttuurisessa ja monikielisessä perheessä, mikä on vaikuttanut myös hänen sävellystyöhönsä. Hänen musiikissaan on läsnä voimakas harmonian-, draaman- ja ilmaisuntaju ja hän haluaa teoksillaan herättää ajatuksia ja tunteita kuulijassa. Uusi teos antaa mahdollisuuden sukeltaa syvälle ihmisyyteen ja elämään, sisältäen niin sielun tyhjyyden tunnetta kuin toivoa ja valoa – unohtamatta räiskyvää ja virtuoottista innovatiivisuutta, jota maailma selviytyäkseen tarvitsee.

Damströmin Värähtelyjä-teoksessa, joka saa festivaalilla kantaesityksensä, on neljä osaa:
Leikkisyys
Apatia
Pelko ja viha
Olemassaolon tyyneys

Damström kertoo teoksestaan:
" “Kaikki elämässä koostuu värähtelystä” Einstein totesi, väite jota hän todisti kvanttifysiikalla. Jos kaikki on värähtelyä, myös tunteet ja sielut, se tarkoittaa sitä, että värähtelyt voivat olla joko harmoniassa suhteessa toisiinsa tai hetkellisesti riitasointuina jotka aiheuttavat kitkaa. Jos kaikki on värähtelyä, ei värähtelyä olisi yhtä kuin ei-olemassaoloa. Jos sielut ja tunteet ovat värähtelyä, miltä ne kuulostavat? Tässä teoksessa tutkin erilaisia tunteita ja värähtelytaajuuksia.

Eri osien nimet perustuvat erilaisiin tunteisiin ja mielialoihin. Ensimmäinen osa “Leikkisyys” on niin kuin nimi sanoo iloinen ja leikkisä osa joka koko ajan liikkuu, kaikkiin suuntiin. Toinen osa “Apatia” on matala värähtely, joka hädin tuskin värähtelee ylipäätään. Apatiassa on vaikeaa olla, on vaikeata “värähdellä” täydellä potentiaalilla tai ylipäätään millään taajuudella. Eli toisin sanoin ollaan lähellä ei-olemassaoloa. Kolmas osa “Pelko ja viha” kuvastaa tunteiden kohoamista pelosta ahdistuksen ja katkeruuden kautta vihaan ja suuttumukseen.. Myös peiteltyä vihamielisyyttä on kuvattu tässä osassa ironisten musiikkiosuuksien kautta. Teoksen viimeinen osa “Olemassaolon tyyneys” on matka itsensä uudelleenrakentamisesta parhaaseen mahdolliseen soivaan ja konsonoivaan versioon itsestään. Mahdollisen hyvän olotilan löytäminen tapahtuu usein heilurimaisin liikkein, ääripäästä toiseen, niin kuin monet asiat elämässä.

Olen triossa “Värähtelyjä” tutkinut eri mahdollisuuksia mitä konsonoiva ja dissonoiva värähtely tuovat mukanaan. Olen myöskin käyttänyt morsekoodia ja yläsävelsarjoja. Olen tutkinut olemassaolon ääriviivoja musiikillisesti."

Johann Sebastian Bach, täysbarokin suurin synteesin tekijä, ei säveltäjänä paljon esittelyjä kaipaa. Tänään kuultavat teokset tuovat kuitenkin eteemme tuokiokuvia mestarin omasta elämästä. Nykypäivänä useimmiten teoskokonaisuutena soitettava Fantasia ja fuuga g-molli (BWV 542) eivät mitä ilmeisimmin alun perin kuuluneet yhteen. Teoksesta ei ole säilynyt säveltäjän omaa käsikirjoitusta, mutta sen sijaan useita kopioita, joista vain yhdessä – ja varsin myöhäisessä – fantasia ja fuuga on kirjoitettu peräkkäin. Tuskainen fantasia hakee rohkeassa harmonian käsittelyssään vertaistaan – vastaavia enharmonisia modulaatioita ei usein löydy edes Sturm und Drang -kauden säveltäjien rohkeimmissakaan teoksissa. Vastaava ilmaisu yleistyy vasta 1900-luvun myöhäisromanttisten kokeilujen myötä. Toisinaan on väitetty, että tämän epätoivoisen teoksen taustalla olisi Bachin ensimmäisen vaimon Maria Barbaran yhtäkkinen ja odottamaton kuolema. Kesällä 1720 hovikapellimestari Bach seurasi työnantajaansa Köthenin ruhtinasta Leopoldia tämän matkalla Karlsbadin kylpylään. Kotiin palattuaan häntä odotti suru-uutinen: matkan aikana vaimo oli kuollut ja haudattukin jo.

Tanskalainen urkuri ja säveltäjä Tore Bjørn Larsen sitoo Bachin Fantasian kromatiikan Ciaconassaan ”In saeculorum…” uusiin ulottuvuuksiin. Nimensä mukaisesti aikakauteen katsomatta, ”ikuisesti”, sävellys etsii erilaisten värähtelyjen rajoja kromaattisen asteikon kahdentoista sävelen keskinäisiä suhteita tutkimalla… Fuugan g-molli taustalla lienee Bachin matka Hampuriin vuonna 1720, jolloin hän osallistui siellä Jaakobinkirkon urkurin koesoittoon ja improvisoi viran silloisen haltijan, jo lähes 80-vuotiaan Johann Adam Reinckenin, läsnäollessa. Fuugan teema, kepeä hollantilainen kansanlaulu ”Ik ben gegroet van”, on nähty usein kunnianosoituksena hollantilaissyntyistä Reinckenia kohtaan.

Einar Englund syntyi Ruotsissa ruotsalaisen äidin ja suomalaisen isän pojaksi ja muutti pian sen jälkeen Suomeen. Hän opiskeli Yhdysvalloissa Aaron Coplandin oppilaana ja soitti jazzia Leonard Bernsteinin kanssa – näiden mestareiden kanssa hän puhui paljon musiikista ja säveltämisestä. “Arioso interrotto” (suom. “Keskeytetty aaria”), yksi säveltäjänsä kahdesta teoksesta sooloviululle, sisältää sekä laulavia hetkiä runsailla soinnuilla ja virtuoosisilla jaksoilla että puhuvampia resitatiivoja, joissa viulu etsii oikeaa suuntaansa.

Kuusi sonaattiaan uruille Bach kirjoitti ensimmäisen Bach-elämäkerran kirjoittajan Johann Nikolaus Forkelin mukaan ”vanhinta poikaansa Wilhelm Friedemannia varten, joka niitä harjoittelemalla valmentautui siksi suureksi urkuriksi, joka hänestä myöhemmin tuli”. Nykypäivänä sonaatit ovat kivijalka urkureiden koulutuksessa – erityisesti sen loppuvaiheessa. Niiden tekstuuri muistuttaa barokin triosonaatteja ja ainakin osa niiden osista on sovituksia aiemmista kamariyhtyeelle tarkoitetuista sävellyksistä. Niinpä konserttimme päättävä riemukas G-duurisonaatti on luontevaa toteuttaa myös esikuviensa mukaisesti kolmen soittimen triona.

Nicola Matteis (n. 1672–1714)
Otteita “Ayres for the Violin” -kokoelmasta
Passaggio rotto
Fantasia

Einar Englund (1916—1999)
Arioso interrotto

Johann Joseph Vilsmayr (1663–1722)
Partita I, A-duuri 
Prelude 
Aria
Saraband
Gavott
Aria
Gigue – Final

Olli Mustonen (1967–)
6 Bagatelles

Georg Philipp Telemann (1681–1767)
Fantasia nro 9 G-duurissa 
Affettuoso 
Allegro
Grave
Vivace

G.P. Telemann
Fantasia nro 9 h-mollissa
Siciliana
Vivace
Allegro

Jukka Tiensuu (1948–)
Möbius

Johann Helmich Roman (1694–1758)
Fuma, BeRI 347

Félix Verry (1987–)
Sarabande

Johann Sebastian Bach (1685–1750)
Giga, BWV 1006

BRQ on Facebook BRQ on Twitter BRQ on Instagram